Rohkea luovuus

Hetken kirjoittamattomuuden jälkeen meinasi päälle iskeä tyhjän paperin kammo. Kuitenkin kelasin ajatuksia taaksepäin ja mietin, miksi tämä blogi on olemassa, mitä haluan täällä sanoa ja mitä minun mielessäni liikkuu tämän blogin raameissa. No, sanoin hetken sekoilun jälkeen paniikille seis ja palasin aivan alkuun, blogin nimeen, Rohkeaa luovuutta. Mitä se minulle tarkoittaa ja mitä minä sillä haluan sanoa?

Luovuus on ihanaa. Kaikki uusi, uuden löytäminen ja uuden luominen saa oman sydämeni pamppailemaan. Se on intohimoni. Luovuus on kiehtovaa. Sitä tarvitaan kaikkialla tässä maailmassa, jotta voimme keksiä uusia ratkaisuja muuttuvaan maailmaan, mutta tietysti se yhdistetään helposti ensimmäisenä taiteeseen, jossa luovuus on kaiken a ja o. Itselleni läheisin on toki luovuus musiikissa. Kuinka luovuus on sitten rohkeaa?

Lausahduksella, rohkeaa luovuutta, haluan itse tuoda ilmi oman ajatukseni siitä, ettei luovuus ole missään muodossa väärin. En haluaisi, että uuden luomiselle asetettaisiin tietynlaisia kriteereitä ja luokiteltaisiin luotua asiaa hyväksi tai huonoksi. Etenkin taiteessa se saa aikaan pelkoja ja epävarmuutta. Uuden luominen vaatii rohkeaa, aktiivista kokeilemista ja myös virheitä. Virheen ei pitäisi sanana olla niin negatiivinen kuin se tällä hetkellä ainakin omiin korviini on. Silti löytyy aina niitä, jotka tulevat osoittamaan sormella ja sanomaan, että tuo on väärin, siinä on virhe ja se ei ole tarpeeksi hyvä.

Virhe on kuitenkin luomisprosessin vaatima matkan mutka, jossa tutkii ja kokeilee. Toisaalta jonkun osoittama "virhe" voi olla juuri se sinun oma taiteellinen näkemyksesi, josta voi olla vaikea pitää kiinni, jos muut ympärillä eivät näe sitä niin. Tarvitsee paljon rohkeutta seistä silti oman jutun takana ja jättää turha tai asiaton kritiikki huomiotta. Maailma tarvitsee jokaista rohkeaa kokeilijaa ja etsijää. Luovuus on kuin tutkimusmatkailijan seikkailu ja se vaatii sisua sekä periksiantamattomuutta. 

Lasken itse tämän blogin pitämisenkin oman rohkean luovuuden kategoriaan. Kirjoittaminen ei todellakaan ole aina helppoa, kun pelot valtaavat ja epävarmuus iskee. Uskallanko puhua keskeneräisyydestä? Entä kuinka paljon haluan ajatuksiani jakaa tai mitkä aiheet ovat itselleni tärkeimpiä ja mitä mielessäni ylipäätään liikkuu? Joskus jo ajatusten jäsentäminen voi olla haastavaa, mutta esimerkiksi tällä kertaa siihen auttoi pysähtyminen ja alkuun palaaminen. Tiivistetysti siis pääsen toteamaan, että minun blogini tarkoitus on yrittää rohkaista olemaan omalla persoonallisella tavalla luova ja jakaa omaa matkaani kohti rohkeaa luovuutta ja taiteilijuutta.