Kiitokset ja asiaa häpeästä

Heipä hei!💚 Ensinnäkin, KIITOS TE, jotka olette löytäneet jo lukemaan juttujani ja vastailleet kyselyyn! Sain sieltä monia hyviä vastauksia, jotka antoivat minulle alkukuvaa siitä, onko siellä ruudun toisella puolella jo mahdollisia lukijoita, tilaajia (voit siis tilata sähköposti-ilmoitukset omaan sähköpostiisi blogin oikeassa yläkulmassa olevaa TILAA-painiketta napsauttamalla) ja blogista kiinnostuneita😊 Sen kyselyn on nyt aika sulkeutua, mutta jos rohkenet, palautetta, viestejä, kysymyksiä tai mitä tahansa muuta saa aina laittaa! En ole pelottava enkä pure😂 Esimerkiksi blogin vasemmassa laidassa oleva yhteydenottolomake tai julkaisujen kommenttikenttä ovat siihen sopivia reittejä. Koin kuitenkin tuollaisen anonyymin ja melko vapaan kyselyn olevan helposti lähestyttävä (myös itse tartun sellaisiin helpommin) ja niin sain tehokkaasti vastauksia kysymyksiin, jotka auttoivat minua blogin kirjoittajana😊 Varmasti siis oiva keino kysyä teidän ajatuksia myös jatkossa!

Tänään kuitenkin ajattelin höpötellä hieman häpeästä. Tämäkin aihe on niiiin laaja, että uskon tarttuvani tähänkin vielä uudelleen eri kulmista. Aina silloin tällöin herää vahva fiilis tietystä aiheesta, että "tästä minulla olisi jotain sanottavaa tai kirjoitettavaa" tai käyn paljon ajatustyötä jonkin asian ympärillä tai koen omassa musiikillisessa tekemisessä jonkin asian tärkeäksi. Silloin kirjoitan heti otsikoita ylös blogia ajatellen, joten valmiina on jo alusta asti ollut pitkä liuta teeman/aiheen tarjoavia otsikoita, joista on helppo valita. Ei tarvitse siis pelätä, että asia loppuisi😄 Tänään listaa katsellessani juttuaiheena häpeä tuntui parhaimmalta.

Siispä. Häpeä. Ehkä tämä sana on tänään erityisen lähellä sydäntäni, koska koin vastikään suurta häpeää. Vastaukseksi koettuun häpeään sain, erittäin luotettavalta taholta, hyvin viisaat sanat: häpeä on usein aivan turha tunne. Hetken sitä mietin ja niinhän se on! Elämää tämä vain on. Tähän kuuluvat kaikki tunteet ja parasta on, kun uskallat antaa niiden tulla ja tunnet ne (ei aina niin helppoa...). Huonoksikin koettujen tunteiden jälkeen edessä on aina liuta uusia tunteita. Mikään tunne ei jää sinuun ikuisesti. Tätä on hyvä muistutella itselleen. Muistin myös samassa yhteydessä erään artistin sanoneen, että artistina ollessa täytyy päästä häpeän yli. Paras tulos syntyy, kun et enää häpeä. Siihen uskon täysin. 

Minulle viimeisimmäksi häpeää aiheuttanut tilanne oli siis soittotilanne, joka oli minulle monien tunteiden vuoristorata. Omat tunteeni olivat surua ja vihaa omasta "epäonnistumisesta" sekä siitä seuraavaa häpeää. Jouduin miettimään pitkään sen jälkeen, miksi häpeä puski pinnalle niin vahvasti, vaikka olin muuten jo asian yli ja kaikki järjestyi kuitenkin paremmin kuin uskalsin toivoa? Mitä häpesin? En oikein ole vieläkään aivan varma, mutta luulen, sen johtuvan jälleen kerran itse asetetuista ajatuksista, jotka kritisoivat kaikkea, vertailivat ja miettivät, mitä muut ajattelevat. Turhaa pelkoa, etten olisi jollekulle tarpeeksi hyvä muusikkona, minua ei hyväksyttäisi ja asiat olisivat vain omaa syytä ja siten syyttelyä menneisyyden minulle. Mutta nyt tiedän, että näin ei ole. Tunteet koettuani voin todeta, että olen edelleen sama minä: keskeneräinen, mutta matkalla kohti omia tavotteita oikeiden ihmisten ympäröimänä, askel askeleelta. Tämäkin asia, jonka itse koin negatiiivisena ja valtavaan häpeään käärittynä epäonnistumisena, vei minua eteenpäin paikkaan, mihin en olisi ilman tätä kaikkea uskaltanut edes kurkistaa. Jälkikäteen uskallan olla iloinen näistäkin tunteista😊 

Kuva:

Upeita ilmaisia kuvia - Pixabay