Alkukesän huumaa

Toukokuu on jo hyvässä vauhdissa ja nyt on koittanut ne odotetut päivät, kun lämpötilakin kipuaa ympäri Suomea yli 20 asteen. Kevätillat väistyvät ja tilalle tulee jo häivähdys kesän iltoja - lämmin henkäys miellyttävää tuulta ja lempeä ilta-aurinko. Mitenkäs tämä ihanan alkukesän huuma sitten liittyy musiikkiin, taiteeseen tai luovuuteen?

Oma kuva

No luovuuteen sekä inspiraatioon ainakin niin yksinkertaisella tavalla, että sisällä vallitsevaa tunnetta on pakko päästä purkamaan jotenkin. Keinoksi valikoituu tällä kertaa kirjoittaminen tänne blogiin säveltämisen sijaan. Ympärillä vallitseva lintujen kiireinen elämä, vihreää puskevat kasvit ja seesteinen ilma saavat ainakin minun mieleni myös sellaiseen tilaan, jossa muusiikkikin iskee aiempaa kovemmin. Tuntuu, että hyvät biisit kuulostavat kevään fiiliksissä entistä paremmalta ja saa elämästä hetkeksi vielä huolettomampaa. 

Usein on myös pakottava tunne saada oma fiilis musiikiksi. En ole vielä onnistunut saamaan tarpeeksi kirkasta ideaa, ja täydelliseltä tuntuva kevät- tai kesäsävellys vielä puuttuu. Vielä jonain päivänä kuitenkin. Moneen kertaan olen sitä nimittäin jo yrittänyt, joten pikku hiljaa luulisi idean hioutuvan sen täydelliseen muotoonsa.

Jos pitäisi kuvailla, missä tunne tuntuu, miltä se tuntuu ja mikä "auttaisi" tunteeseen, sanoisin, että tunne on koko kropan tunne. Se tuntuu siltä, että kaikki paha on pois ja haluaisi syleillä koko olemassaoloa. Tekisi mieli säveltää maailman suurin sinfonia, joka soittaisi mieleni kipinöivän rakkauden tunteen kaikkien korville. Ihan täysi keväthöperyys päällä siis!😂

Ennemmin puhuisin tässä vaiheessa kuitenkin jo enemmän kesähöperyydestä kuin keväthöperyydestä. Minun kesäni on muutenkin parhaimmillaan touko-kesäkuussa. En tiedä johtuuko se siitä, että olen syntynyt kesäkuussa, mutta parasta on tuore vehreys, raikkaus ja kaiken uuden ilmaantuminen. Värit ovat kirkkaat ja ilma on lämpimän kirpeä. Heinäkuu tuntuu jo hieman raskaalta, ja onhan täydessä kukassa olevien kasvien olemuskin jo suhteellisen painava hetki ennen syksyn unille vaipumista.

Oma kuva

Ettei unohdeta kuitenkaan musiikkia liiaksi tästä alkukesän höperyydestä, voisi olla paikallaan tarttua siihen edes näin loppumetereillä. Sävellys siis odottaa vielä omaa hetkeään, mutta inspiraatiota on mieli pullollaan. Mainitsin aiemmin, että tämä vuodenaika saa biisit myös kuulostamaan entistä paremmalta. Tai ainakin ne aiheuttavat vielä suurempia reaktioita. Välihuomautuksena mainittakoon, ettei asiasta ole tietenkään "tieteellistä näyttöä", joten voi olla, että oma kesähöperyys vain saa asiat tuntumaan isommalta kuin ovatkaan. Onhan osa biiseistä myös niitä, jotka nyt tuntuvat "vain" ihan hyvältä, mutta vievät minut syksyn tullen aivan uusiin sfääreihin ja hehkutan niitä suurimpina syksyn kappaleina.

Kuitenkin yksi asia löytyy hyvin usein kevään kuuntelulistalta: kuoroteokset! Ja näistä juurikin suomenkieliset kuorokappaleet. Luulen tämän muodostuneen sen jälkeen, kun itse lauloin ensimmäistä kertaa kuorossa lukiossa ja siitä läpi koko lukioajan. Alkuun muistan ajatelleeni epätoivoisena, ettei minusta ole kuorolaulajksi, kun silloin stemmassa pysyminen oli hankalaa ja laulaminen oli muutenkin hieman vierasta. Niin sekin tuli tutuksi ja taisi viedä mukanaan.

Tässäpä loppuun siis mahtava esimerkki tällaisesta mieltä erityisesti hivelevästä kuoroteoksesta. Usealle kappale on varmasti tuttu jo viime vuodelta nimittäin kyseessä on Vaskivuoren lukion kamarikuoron etänä kokoama esitys, joka on kiertänyt somessa. Ihan huikea teos!

PELOTTOMIEN RIEMULAULU (Vaskivuoren lukion kamarikuoro, joht. Jonna Vehmanen) - YouTube

Ihanaa toukokuuta kaikille!💚

🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿

HUOM! Rohkeaa luovuutta on nyt myös instagramissa ja löydät linkin instagramiin (sekä lukijakyselyyn) blogin vasemmasta yläkulmasta! Käyhän seuraamassa, niin olet valmiina, kun saadaan sekin homma kunnolla rullaamaan😎